26 januari 2010

I väntan på små tår


Första avslutade stickprojektet för i år. (Första avslutade stickprojektet på evigheter.) Som vanligt rev jag upp arbetet ungefär fem gånger innan det blev rätt - men nådde ändå mållinjen till sist. Lite stolt är jag. Hälar är när allt kommer omkring inte så farliga, utan nästan det roligaste på hela strumpan. Tänka sig.

Mönstret från Novita, garnet heter Grignasco Flavia Baby.

My first finished knitting project this year (and in ages). This is about as big and complicated a knitting project my nerves can take... and I really did struggle with these as well. But I finally conquered my fear of sock heels and now want to make more! Maybe striped, or even in pink... ;-)

7 kommentarer:

  1. Oh how darling! Your baby is a lucky one! :)

    SvaraRadera
  2. söpöt sukat!

    mun pitäis opetella toi moneen kertaan purkamisen jalo taito... täällä kaikki tekeleet on kerralla rysäytettyjä, virheistä viis, ja sen kyllä huomaa. just eilen valmistui pitkävartiset villasukat, jotka kaikesta rivien ankarasta laskemisesta huolimatta on erikokoiset. aargh!

    SvaraRadera
  3. heini, isa, ansku: thanks, i can't wait to nibble on those little baby feet!

    heli: ainakin sulla on sukat! mun ompelukaapin tummista nurkista löytyy vaikka minkälaisia hylättyjä projekteja joita en vaan ole jaksanut neuloa loppuun kaiken itsekriittisyyden ja purkamisen jälkeen... ei niistäkään paljon iloa ole!

    SvaraRadera
  4. suloiset! tiedän ton sukan kantapää -pelon, joka on voitettavissa... itse en ole neulonut aikoihin, aloitin tristanille sukkia kun hän oli vauva. vain toinen on valmis enkä ole puikkoihin koskenut yli kahteen vuoteen. pitäisi taas, kun pääsee vauhtiin niin ei malta lopettaa!

    SvaraRadera
  5. lintsi: kun pääsee vauhtiin neulominen on oikein terapiaa! mutta niin on varmasti skräppäilykin! :)

    SvaraRadera